Boynen taistelu 1.44

Boynen taistelu oli 11. heinäkuuta (J: 1. heinäkuuta) 1690 Irlannin Boynejoen luona käyty taistelu syrjäytetyn Englannin kuninkaan Jaakko II:n sekä hänen kilpailijansa Vilhelm Oranialaisen armeijoiden välillä. Se oli osa sotaa, jota käytiin Irlannin alueella sen jälkeen, kun Englannin mainio vallankumous oli johtanut katolisen Jaakko II:n syrjäyttämiseen. Taistelu päättyi Vilhelm Oranialaisen voittoon. Vaikka taistelu ei vielä päättänytkään sotaa, se on saanut valtavan symboliarvon Irlannin protestanttien keskuudessa. Varsinkin Oranialaisveljeskunta on pitänyt sen muistoa yllä.Ennen Boynen taistelua Jaakko II:n armeija oli piirittänyt usean kuukauden ajan Londonderryn kaupunkia, joka oli häntä vastustaneiden Irlannin protestanttien tärkeä keskus. Jaakko II antoi lopulta periksi ja vetäytyi, minkä myötä Vilhelm Oranialainen sai Ulsterista itselleen sillanpääaseman Irlannissa. Jaakko kokosi Boynen eteläpuoliselle Oldbridgen alueelle noin 21 000 miestä käsittäneen armeijan, johon kuului 7 000 miehen suuruinen ranskalainen jalkaväki, irlantilaista ratsuväkeä sekä kouluttamatonta irlantilaista jalkaväkeä ja rakuunoita. Vilhelm Oranialaisen johtama armeija käsitti kaikkiaan 35 000 miestä, ja siihen kuului hollantilainen sininen kaarti, kaksi rykmenttiä ranskalaisia hugenotteja sekä palkkasoturijoukkoja Euroopan eri protestanttisista maista. Joukkojen miesvahvuuden perusteella laskettuna kyseessä oli suurin Irlannin maaperällä koskaan käyty taistelu.